Takaisin blogilistaukseen

22.03.2016

Biotuotetehtaita nousee kuin sieniä sateella

Eri puolilla Suomea on julkistettu kilvan uusia sellutehdashankkeita. Pitäisikö Pohjois-Karjalassakin laittaa tulille jättihanke? Tai voisiko Stora Enso yllättää laajennusinvestoinnilla, joka tuplaisi Enocellin tuotannon?

Kisan polkaisi käyntiin Metsä Group, joka rakentaa biotuotetehdasta Äänekoskelle. Yli miljardin euron investointi on metsäteollisuuden historian suurin Suomessa.

Kisa kiihtyi kun ryhmä varttuneita metsäteollisuusmiehiä julkisti puuhaavansa Kuopioon lähes saman kokoluokan myllyä. Heti perään tuli uutinen Kemijärven hankkeesta, joka olisi kooltaan noin kolmannes edellä mainituista.

Viimeksi kuoroon liittyi Kainuu, jossa sikäläinen maakuntaliitto ja elinkeinoyhtiö ilmoittivat selvittävänsä biojalostamon rakentamista.

Innostus perustuu siihen, että sellulle on keksitty monia uusia ja uusvanhoja käyttökohteita. Se toimii esimerkiksi puuvillaa ekologisempana tekstiilien raaka-aineena. Sellumyllystä saa myös pettuleipämäistä murkinaa, joka sopii kasvatuslohien ruokintaan tai vaikka lehmien rehuksi.

Naapurimaakuntien investointien hyödyt ulottuisivat myös Pohjois-Karjalaan. Puu tekisi paremmin kauppansa. Korjuu- ja kuljetusketjut poikisivat lisää työpaikkoja. Metsäkonevalmistajat saisivat lisämenekkiä tuotteilleen, ja sitä rataa.

Äänekosken ja Kuopion tehtaat lisäisivät puun vuotuista kysyntää yhteensä jopa 10 miljoonalla motilla. Molemmilla tehtailla pyörähtäisi päivittäin 250-300 rekkaa täydessä lastissa.

Puuta sinänsä Suomessa kyllä riittää. Vuosikasvu on yli 100 miljoonaa mottia, kestävästä hakkuumahdollisuudesta käytetään vain kaksi kolmasosaa, ja rajan takaa on totuttu saamaan tarvittaessa lisää.

Pohjois-Karjala profiloitiin Euroopan metsämaakunnaksi jo ensimmäisessä Pokat-ohjelmassa vuonna 1997. Tavoitekuva tarkentui metsästrategiassa, joka sai otsikokseen ”Sellua, sivistystä ja sahanpurua”.

Strategiset valinnat ovat kantaneet hedelmää. Maakuntaohjelmien kehittämisslangi on elänyt vuosien saatossa, ja silloinen metsäklusterin käsite on hioutunut metsäbiotaloudeksi.

Sahanpurujen ohella on välillä tullut mahanpurujakin, mutta kokonaisuutena katsoen hyvien uutisten lista on hengästyttävä.

Esimerkit parin viime vuoden ajalta vakuuttavat. Fortum aloittaa pyrolyysiöljyn tuotannon. Enocell vie liukosellua Aasiaan. Vapo käynnistää uudelleen Ilomantsin pellettitehtaan. Stora Enso aloittaa pellettituotannon Kiteellä. Iivari Mononen ostaa pylväsyrityksen Brittein saarilta. John Deere rakentaa yrityspuiston alihankkijoilleen. Enocell vaihtaa öljyn biopolttoaineisiin. BioKymppi tuottaa sähköä Oulun energialle. Ja niin edelleen.

Joensuun vetovastuu biotalouden INKA-ohjelmasta ei siis ole tyhjän päällä, vaan ala on oikeasti maakuntamme kantava voima ja keskeinen työllistäjä. Erityisen myönteistä on, että hyvät uutiset kohdistuvat eri puolille maakuntaa.

Biotaloutemme takoo noin 1,7 miljardin euron vuotuista liikevaihtoa, ja työpaikkoja arvioidaan olevan jopa 6 000. Vahvaa osaamispohjaa kuvastaa se, että tässä joukossa on noin 600 tutkimuksen, koulutuksen ja hallinnon asiantuntijaa.

Rooliamme alan osaajien kehtona vahvistaa se, että Luonnonvarakeskus valitsi Joensuun yhdeksi päätoimipaikakseen. Metsähallituksen ex-pääjohtaja Jyrki Kangas aloitti yliopistolla metsäbiotalouden professorina. Euroopan metsäinstituutti puolestaan kiinnitti ex-pääministeri Esko Ahon neuvonantajakseen.

Pitäisikö meidän sitten punnertaa se uusi sellutehdashanke? Mene ja tiedä, mutta on joka tapauksessa hienoa, että Uimaharjun tehtaamme pyörii täysillä. Äänekoskea lukuun ottamatta muilla suunnittelupöydillä olevilla hankkeilla on tiellään vielä monta mutkaa ja monttua.

Biotalousbuumi on tässä ja nyt. Pohjois-Karjalassa biotaloutta on pantu toimeksi tomerin ottein ja konkreettisin askelin. Kenties yksi sellutehdas pivossa on parempi kuin kymmenen oksalla.

pentti.hyttinen@penten.fi

Contact Us

We're not around right now. But you can send us an email and we'll get back to you, asap.