Lisää positiivista kateutta – jos kerran tuo pystyy, niin kyllä minäkin!

Mitäpä tänne susirajalle kuuluu? Vastauksesi tuohon vieraasi kysymykseen välittyy mielikuvana maakunnastamme jakeluun hänen tuttavapiirissään ja työpaikallaan. Viestilläsi voi olla ratkaiseva merkitys kysyjän verkostoon kuuluville henkilöille matkakohteen tai peräti opiskelu-, työskentely- ja asumispaikkakunnan valinnassa. Vastauksesi voi vaikuttaa jopa jonkin yrityksen sijaintipäätökseen.

Maakuntamme ulkopuolella asuvien ihmisten mielikuvissa Pohjois-Karjala nähdään sympaattisena mutkattomien ja vieraanvaraisten ihmisten maakuntana. Kolin laelta avautuvat metsät, vedet ja vaaramaisemat ovat monien mielestä Suomea suomalaisimmillaan.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin se myönteisyys sitten usein jääkin. Vaikka olemme saaneet iloita muuttovoitosta jo kuusi vuotta peräkkäin, eri selvitysten valossa Pohjois-Karjala ei ole maakuntien joukossa houkuttavuudeltaan aivan terävintä kärkeä.

Viheliään sitkeitä ovat monet negatiiviset mielikuvat, joista osa perustuu vanhentuneille tiedoille, osa ei ole koskaan ollutkaan totta. Liian usein törmää myös siihen, että Pohjois-Karjalasta ei yksinkertaisesti tiedetä juuri mitään.

Mielikuvien päivittäminen on työlästä. Ilomantsin valokuituhankkeen saavutuksista raportoiva toimittaja saa juttunsa läpi illan TV-uutisiin vain sillä edellytyksellä, että älyteknologian ihmeitä taivastelee mopon selässä könöttävä papparainen karvahattu kallellaan.

Onneksi meillä on paljon hyviä ystäviä ympäri Suomen ja maailmallakin. Tätä maakuntaliitto hyödyntää järjestämällä yliopiston, kaupungin ja maakuntalehden kanssa vuosittain Pohjois-Karjalan ystävien kesätapaamisen.

Postituslistalle kootaan henkilöitä, joilla on juuret tai jokin muu kytkentä maakuntaamme. Heidät on tärkeää pitää ajan tasalla, sillä monen täältä poismuuttaneen muistiin on iskostunut Pohjois-Karjalasta lähtöhetkeen jämähtänyt pysäytyskuva, joka ei muuksi muutu, ellei sitä päivitetä lataamalla muistiin uutta sisältöä.

Kesätapaamisessa palkitaan perinteisesti Vuoden Ulkopohjoiskarjalainen. Huomionosoituksen saajien kirjo on monipuolinen: muusikoista virkamiehiin ja poliitikoista jalkapallotaitureihin. Palkinnosta on syntynyt tervettä kilvoittelua, mikä aktivoi toimimaan maakunnan eteen yhä uutterammin.

Toinen keino vaikuttaa maakuntamme näkyvyyteen ja merkittävien kehittämishankkeiden etenemiseen on Pohjois-Karjalan valtuuskunnan työ. Se on puhdasoppinen Helsingin herrojen kerho, joka perustettiin 1960-luvulla päämääränä korkeakouluopetuksen saanti Joensuuhun.

Työn tarpeellisuutta alleviivaa häkellyttävä tulos muutaman vuoden takaisesta kyselystä maamme merkittävimmille yritysjohtajille. Monet vastanneista eivät olleet ollenkaan tietoisia, että Joensuussa on tarjolla yliopisto-opetusta. Päättäjien kartoissa Itä-Suomen yliopiston sijaintia kuvaava nuppineula törröttää Kuopion kohdalla.

Tällä hetkellä valtuuskunnan kautta pyritään edistämään etenkin biotalouden investointeja. Eräs viime vuosien tärkeimmistä operaatioista on ollut Koli Forum, jossa Kolia markkinoidaan päättäjien kohtaamispaikkana, Suomen Davosina. Tämä avaa monia ovia, jotka voivat johtaa jopa kansainvälisten yritysten sijoittumiseen maakuntaamme.

Ei siis ole yhdentekevää, millaista viestiä kerromme kesävieraillemme. ”Meillä on nyt menossa suurtapahtumien supervuosi” antaa kokolailla erilaisen kuvan uskosta itseemme verrattuna siihen, että sanoisimme ”no eihän tiällä nyt mittää missää millonkaa”.

Oma asenteemme ratkaisee menestyksemme. Kyynikoista meillä ei ole erityisemmin puutetta. Sen sijaan kapelo on kauaksi katsovista näkijöistä ja toiminnan ihmisistä, jotka vainuavat maalintekopaikat ja uskaltavat laukoa.

Pohjois-Karjalassa tarvitaan lisää positiivista kateutta – jos kerran tuo pystyy, niin kyllä minäkin!